Jos tarvitset ilmaisutaidon harjoituksia...

Esiripusta aplodeihin

Olen aina ajatellut että "Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet" on aikamoinen nimihirviö. Tässä kirjassa tulee vastaan hirveämpi. Löydätkö sen tekstistäni ;)

Päivi ja Timo sinivuoren kirjoittama "Esiripusta aplodeihin" jakaantuu kolmeen osaan.

Ensimmäisessä osassa kirjoittajat opastavat miten taiteen perusopetuksen teatteri-ilmaisun perusopetussuunnitelmaa :) kuuluu heidän mielestää tulkita ja toimeenpanna. He kirjoittavat siis eräänlaista tulkintaohjeistusta kyseisen opetussuunnitelman lukijalle. Rehellisesti sanottuna siitä osiosta en saanut juurikaan mitään uutta irti.

Seuraavat 125(!!) sivua on lueteltu erilaisia tekniikka-harjoituksia. Ja vastoin kuin luulin, niin tämä osio on suorastaan loistava! Viimeinkin löytyi opetusopas, johon on lueteltu erilaisia työkaluja lyhyine käyttöohjeineen. Harjoitukset on jaoteltu kahdeksaan kategoriaan. Ne ovat:

1. Tutustumisharjoitukset

2. Aistiharjoitukset

3. Keho- ja liikeharjoitukset

4. Hengitys- ja äänenkäyttöharjoitukset

5. Keskittymisharjoitukset

6. Improvisaatioharjoitukset

7. Tunnetilaharjoitukset

8. Statusharjoitukset

Harjoitusten ohjeet ovat lyhyitä ja helppoja ymmärtää. Esimerkinä improvisaatioharjoitus "Pidätetty vaiva". Ohjeet menee suurin piirtein näin:

"Kaksi oppilasta keskenään omina itsenään. Huomio kohdennetaan johonkin luonnolliseen vaivaan, joka vaivaa kumpaakin. Tilanteessa näyttelijät pyrkivät kaikin keinoin pidättämään vaivaansa mahdollisimman huomaamattomasti, mutta kuitenkin niin, että yleisö tajuaa mistä vaivasta on kysymys. Esim. hikoilu, ilmavaivat, kylmyys, vuotava nenä, likaiset kynnet jne. Näyttelijät eivät saa missään vaiheessa puhua vaivastaan vaan päinvastoin he yrittävät saada toisen huomion pois siitä."

Kirjan kolmas osa on lopun 25 sivua, jossa kerrotaan miten saavutetaan onnistunut näytelmänvalmistusprosessi ja mitä se tarkoittaa. Taas, ihan turha luku... 

Tämän kirjan anti on toi loistava yli puolen kirjan mittainen harjoitepankki. Siitä tulee ihan Manna mieleen. Molemmat ovat mitaltaan 125. Toinen sivua, toinen senttiä...

     -JLÄ- (lennostoaikojeni kutsumerkki)

Tarinalla vahvaksi!

Kirjallisuusterapian menetelmät ovat terapiakäytön lisäksi oivallisia työkaluja luovaan työskentelyyn äidinkielen tunneilla. Monikulttuurisessa ja –arvoisessa koulussa tarvitaan uusia välineitä oppimisen vauhdittamisean. Moni lapsi kaipaa kipeästi voimaannuttavia oppimisen polkuja ja tilaisuuksia kokea oppimisen iloa. En ole itse käyttänyt kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä opettajan työssä mutta olen osallistunut kirjallisuusterapeuttiselle elämänkaarikirjoittamisen kurssille. Sen anti oli pysäyttävä.

Tarina tukee lasta, Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 2, on Silja Mäen ja Pirkko Arvolan (2009) toimittama kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä koulussa soveltava teos. Tekijöiden mukaan kirjallisuusterapeuttiset menetelmät tukevat opetusta. Niiden avulla lapsilla on mahdollisuus työstää oppimista estäviä jännitteitä.

Yhteiskunnallisten haasteiden puristuksessa koululla on entistä vähemmän resursseja oppilaiden hyvinvoinnista huolehtimiseen. Yksittäisellä opettajalla onkin yhä suurempi vastuu oppilaiden kehityksestä ja hyvinvoinnista. Kirjallisuusterapeuttiset menetelmät tarjoavat kaivattuja, ennaltaehkäiseviä keinoja vastata näihin haasteisiin.

Ensimmäisessä osassa teos esittelee kirjallisuusterapian teoriaa sekä satujen ja myyttien taustaa. Toinen osa on opettajalle hyödyllisin. Se esittelee tarinoiden ja kirjallisuusterapeuttisten menetelmien käyttöä päiväkodissa ja koulussa. Kolmas osa johdattaa lukijan draaman, tarinateatterin ja sanataiteen käyttämiseen terapeuttisesti.

Suosittelen artikkeleita Satu auttaa oppimaan erityisluokassa (Silja Mäki) sekä Tunnekieli tutuksi äidinkielen tunnilla (Sirpa-Maija Harjunkoski). Mäen artikkelissa sovelletaan kirjallisuusterapian keinoja alkuopetuksen monimuotoluokassa mutta opit voi soveltaa ylemmille luokille niin yleis- kuin erityisopetuksessa aina yläkouluun saakka.

Mäen mukaan sadutus on yksi kirjallisuusterapian työkalu, jolla saadaan lapsen ääni kuuluviin. Sadutus toimii kaikenlaisten kirjallisuusterapeuttisten harjoitusten apuvälineenä silloin, kun lapsi ei pysty itse kirjoittamaan sanottavaansa. Sadutus antaa äänen aralle ja kielihäiriöiselle sekä levottomalle oppilaalle. Sen avulla kehittyvät sekä kuuntelu- että muistitaidot.

Harjunkoski taas korostaa kirjallisuusterapian mahdollisuuksia tunnetaitojen kehittämisessä. ”Luokasta pyritään luomaan kirjoittamaan rohkaiseva kirjailijayhteisö. Huolehditaan siitä, että jokaisella kirjoittajalla on tekstilleen lukija ja jokainen saa innostavaa ja kannustavaa palautetta.”

Myös opettaja saa kirjallisuusterapeuttisten menetelmien avulla uutta syvyyttä työhönsä. Menetelmä auttaa opettajaa saamaan kosketuksen omaan tunnemaailmaan ja luovuuteen. Harjunkoski on enemmän kuin oikeassa korostaessaan, että onnistuminen kuuluu kaikille. Heikko oppilas ei saa koulussa riittävästi onnistumisen kokemuksia, mitkä ovat tärkeitä itsetunnolle.

Luovat menetelmät tuottavat kaikille oppilaille iloa ja mahdollisuuksia kokea onnistumista. Kirjallisuusterapeuttiset menetelmät edistävätkin oppimista ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Paula

Kielitaito puhkeaa kukkaan

Kielitaito puhkeaa kukkaan - Kieltä rikastuttavia leikkejä 3-6-vuotiaille lapsille

Kielitaito puhkeaa kukkaan -teos on suunnattu suomenkielisten päiväkotiryhmien lisäksi myös suomea heikosti puhuville, esimerkiksi valmistaville luokille ja tukiopetukseen. Kirjan leikkien ja harjoitusten tavoitteena on lapsen kokonaisvaltaisen kielenkehityksen tukeminen. Keskiössä ovat kielen tuottaminen ja kuullun ymmärtäminen.

Kirjassa esitellään kahdeksanportainen materiaali, joka etenee helpommasta vaikeampaan. Jokaisessa portaassa on 11 leikkikategoriaa:

1. sadun esittely
2. suu- ja äänneleikit
3. muistileikit
4. kielenkehityksen nuppuja 1
5. lajitteluleikit
6. käsiteleikit
7. nimeämisleikit
8. sadun mieleenpalauttaminen
9. kielenkehityksen nuppuja 2
10. kielellistä tietoisuutta harjoittavat leikit
11. sadun toisto

Tarkoituksena on, että valitaan jokin teema ja siihen liittyvä satu, jota käsitellään leikkien ja harjoitusten lomassa. Suositeltava aika yhden portaan käsittelyyn on 4-8 viikkoa. Uskoisin, että portaittain etenevä työskentely soveltuu sellaisenaan päiväkotiin, mutta luokanopettaja käyttänee kirjaa ennemminkin yksittäisten harjoitusten ideapankkina. Leikkejä voi soveltaa erikokoisille ryhmille. Harjoitusten aihepiirit ovat monipuoliset: tunteista tasokuvioihin, hengitysharjoituksista paikallissijoihin.

Katriina

Loikkaa loruun!

LOIKKAA LORUUN!

Elina Pulli: Loruloikkia ja muita liikuntaleikkejä varhaiskasvatuksessa (2015)

PS-kustannus

Loruloikkia-kirjassa on paljon hauskoja, helposti toteutettavia liikunnallisia leikkejä, jotka mukavasti tuovat ”taukojumppaa” oppitunneille ja samalla lapset oppivat riimittelemään. Useissa leikeissä kehittyy rytmitaju sekä kehonhallinta. Loruihin loikatessaan saa päästää luovuuden ja mielikuvituksen valloilleen ja useimmiten vielä kaverin kanssa. Kirjassa on siis runsaasti paritehtäviä.

Leikit on ryhmitelty selkeästi. Kirjassa on koko kehoa liikuttavia leikkejä, kielen oppimista, muistia ja yhdessä toimimista harjaannuttavia leikkejä. Kirja sisältää myös leikkejä, joissa harjoitellaan tunnetaitoja ja tunteiden ilmaisua. Opettajalle juoheva apu luokassa syntyvien konfliktien käsittelyyn ja hyvän luokkahengen muovaamiseen.

Innostuin käyttämään useita Loruloikkia-kirjan leikkejä opetusharjoittelussani. Liikunnalliset leikit katkaisivat mukavasti istumisen. Lisäksi ne myös rauhoittivat levottoman ryhmän. Kun välillä sai liikkua ja purkaa energiaa, niin jaksoi taas lopputunnin keskittyä tehtäviin.

Kirjassa on myös vanhoja tuttuja lastenlauluja uusilla sanoilla ja muunneltuna toiminnalliseen muotoon, esimerkiksi Popsipunnerrus. Popsipunnerruksessa lauletaan Popsi, popsi porkkanaa-laulun sävelellä ja jumpataan laulun uusien sanojen mukaan: ”Popsii, popsii, punnertaa, luustoa se vahvistaa. Nami nami nami nami punnertaa, luustoa se vahvistaa. Polkee, polkee ympyrää, omenaa tai päärynää…”

Popsipunnerrus-leikin innoittamana oppilaat innostuivat ryhmissä keksimään tuttuihin lastenlauluihin uusia sanoja ja niihin sopivia liikkeitä. Käytimme yhden äidinkielen oppitunnin laulujen uudelleen sanoittamiseen ja sitten meillä olikin monelle oppitunnille aivan omat loruloikat.

Riimitellyt lorut innostavat lapsia käyttämään kehoaan. Samalla ne auttavat lukemaan opettelevia oppilaita alkuäänteiden ja loppusointujen tunnistamisessa. Ekaluokkalaisten kanssa loruja harjoitellessa voi samalla myös taputtaa tavuja. Toiminnallinen leikki on mainio tapa oppia uusia sanoja ja käsitteitä.

Kuudennen luokan tyttöjen liikuntatunnilla sovelsin alkulämmittelyyn yhtä kirjan loruleikkiä ja upposi kuin veitsi voihin. Ei yksikään sanonut, että liian lapsellista. Soveltaen leikit sopivat siis kaiken ikäisille.

Kirjan ohjeet leikkien ohjaajalle ovat selkeät ja usein liikkeet on esitetty myös kuvina. Mielestäni kirjaa oli helppo käyttää. Tällainen kirja ei jää hyllyyn pölyttymään.

Kirja yhdistää kielellä leikittelyn, loruttelun ja laulamisen liikkumiseen tavalla, joka saa hymyn huulille ja hien pintaan. Loikataan yhdessä loruun!

Irma

Tavoitteena sujuva lukutaito -Teoriaa ja harjoituksia

Oppaassa käsitellään sujuvan lukemisen tunnistamista ja keinoja sujuvan lukemisen saavuttamiseksi. Oppaan alussa käsitellään teoriaa ja loppuosa koostuu materiaaleista joilla sujuvaa lukemista voidaan kehittää.

Sujuvan lukemisen pitäisi seurata sitä vaihetta kun on opittu kokoava lukeminen. Joillain lukeminen kuitenkin jää työlääksi ja hitaaksi. Sujuva lukutaito pitäisi olla saavutettu kolmannella luokalla, jolloin tekstien käyttö opetuksessakin lisääntyy.

Kuten oppaassakin kerrotaan: "Epäsujuva lukeminen on työlästä, jumiutuvaa, palailevaa, virheellistä kun luetaan nopeasti, monotonisen kuuloista, sekä se voi olla yhteydessä luetun ymmärtämisen ongelmiin."

Sujuvuutta voidaan kehittää mm. itsenäisen lukuharjoittelun, sekä sanojen jatkuvan uudelleen koodaamisen kautta, jolloin oppilaalle kehittyy vähitellen muistijälkiä sanoista ja sanojen osista. Eli oppaan mukaan drillaaminen on yksi keino kehittää sujuvuutta. Tutkimukset ovat tosin lähinnä tehty englannin kielestä, jolloin drillataan kokonaisia sanoja. On epävarmaa mutta mahdollista, että suomen kielessä yksikkönä toimivat tavut.

On sanomattakin selvää, miten sujumaton lukutaito vaikeuttaa oppilaan koulupolkua. Oireena sujumattomuudesta voi olla mm. lukemistilanteiden välttely sekä lukemistehtävissä ajankäytön moninkertainen määrä verrattuna ikätovereihin. Oppilaalle voikin noissa tilanteissa antaa lisäaikaa, tiivistelmiä, kuvia ja suullisia vinkkejä. Opettaja voi myös käyttää äänikirjoja, erotella vain keskeiset asiat materiaalista ja vältellä vierasperäisiä sanoja. Arvioinnin voi myös toteuttaa eri oppiaineissa yksilöllisesti.

Olennaista sujuvan lukutaidon kehittämisessä ovat lopulta toisto ja mahdollisuus käyttää aikaa kirjoitetun kielen parissa.

Yli puolet oppaasta koostuu käytännön harjoitteista ja monistepohjista. Suosittelen oppaan hankkimista alkuopetukseen ja varalle myös vanhemmille oppilaille, vaikkakin oletettavasti oppilas joka ei lue sujuvasti alkuopetuksen jälkeen tekee jo paljon yhteistyötä erityisopettajan kanssa.

- Juho R

Maija-Leena Hakamo: PUHEKUPLIA

Puhekuplat paukkumaan!

Miltä kuulostaisi suujumppa, suhinarata, hyrinäleikki tai puhalluspeli? Maija-Leena Hakamo on kirjoittanut elävästi käytännönläheisistä harjoitteista. Lapsen kielellinen kehitys on monimutkainen prosessi, jota voidaan helpottaa ja tehdä eläväksi. Kehollinen ilmaisu otetaan avuksi, ja mielikuvitusta käytetään monipuolisesti. Suun ja kasvojen lihaksia käytetään paljon, otetaan erilaisia äänteitä, välillä ollaan eläimiä ja välillä esineitä. Leikkien ja harjoitusten ohjeistus on lyhyttä ja yksinkertaista. Siksi tätä kirjaa on kiva lukea, silmäillä ja ottaa nopeastikin käyttöön, kun tilanne sitä vaatii.

Varhaiskasvatukseen soveltuva opas, jonka leikinomaiset keinot ovat vielä alkuopetuksessakin varsin käyttökelpoisia! Jokaisen erityisopettajan kirjahyllyyn kuuluva teos!

Sisäsivut ja kuvat ovat aika simppeleitä, joita eivät värit juurikaan korista. Se ei varsinaisesti haittaa, sillä kirja onkin aikuisen käyttöön tarkoitettu ja elää lapsille sen hauskojen harjoitusten kautta.

Suosittelen!

Jenni

Jännitys – vaarallinen vihollinen vai kesytettävissä oleva kumppani?

Millä tavalla liitutaulu on samanlainen kuin purukumi? Millä tavalla purukumi liittyy liitutauluun? Muun muassa näihin kysymyksiin pääsee miettimään vastauksia, kun lukee Reija Suntion teoksen Kesytä jännitys – opas kasvattajalle (PS-kustannus, 2015). Kirjassa käsitellään jännitystä lapsuuden eri vaiheissa päiväkodista nuoruusikään ja kerrotaan, mitä jännitys on ja mitä sille voi tehdä.

Kirjassa on runsaasti erilaisia harjoituksia, joiden avulla kasvatusalan ammattilaiset voivat auttaa lapsia ja nuoria purkamaan jännitystä, vahvistamaan tunnetaitoja ja luomaan sallivaa ilmapiiriä. Vaikka kirja onkin suunnattu oppaaksi kasvattajille, mikään ei estä kirjan kotikäyttöäkään.

Kirjassa ei keskitytä pelkästään itse jännittämiseen, vaan perehdytään siihen laajemmin lähtien rentouttavasta kosketuksesta lasten mindfullnessiin ja aivojumppaan. Kirjan luettuasi osaat erilaisia hierontaloruja ja tiedät, mitä peikottaminen tarkoittaa. Osaat myös erilaisia rentoutusharjoituksia ja voit kokeilla tietoisena olemisen taitoja lasten kanssa. Saat lisäksi vinkkejä ratkaisukeskeiseen luokkatyöhön ja voit kokeilla aivojumppaa käyttäen apuna VIRE-ohjelmaa.

Jännityksestä ja sen hallitsemisesta puhuttaessa keskitytään usein esiintyjään ja unohdetaan yleisön vaikutus esitykseen. Kirja antaa hyviä ja hyödyllisiä vinkkejä käsitellä ja opetella yleisötaitoja. Esiintymistä paljon jännittäville oppilaille kirja tarjoaa helpottavia vaihtoehtoja esiintymistilanteisiin. Esiintymistä lähdetään harjoittelemaan pari- ja ryhmäesitelmillä vaikeuttaen tilanteita asteittain. Kaikkien hyödyllisten harjoitteiden lisäksi kirjan takaa löytyy kattava lista lasten ja nuorten kirjoista, joissa käsitellään jännittämistä ja kiusaamista.

SaPi