Improvisaatio ja croquis-elokuva

Taikalamppu-menetelmän opas
OIVALTAVAA KÄYTÄNNÖN DRAMATURGIAA ELOKUVATYÖPAJOIHIN 


Menetelmäopas käsittelee elokuvan tekemistä hyvinkin pikaisella tyylillä. Elokuvan valmistaminen perustuu lyhyisiin noin viiden virkkeen tarinoihin joita ei edes kirjoiteta ylös vaan pitkälti improvisoidaan. Tarinat kuvataan ilman leikkauksia kronologisessa  järjestyksessä, jolloin elokuva on välittömästi julkaisukelpoinen, kun se on kuvattu.

Oppituntirunko on oppaassa laadittu 4 x 45 min jaksoihin:

• 45 min improvisaatioharjoituksia (paikka + tapahtuma)
• 15 min tarinoiden ideoiminen pienryhmissä aiemman improvisaatioharjoituksen tyylillä 
• 30 min tarinoiden esitteleminen koko ryhmälle, kuvauspaikkojen ja rekvisiitan järjestely, työryhmien roolit
• 15 min kameroiden perustoimintojen ja kuvausten käskykielen opetus
• 50 min kuvausten tekeminen
• 25 min elokuvien ensi-ilta

Itseäni viehätti menetelmässä teknisen toteutuksen jättäminen taka-alalle ja itse tarinan ja sen elokuvallisen esittämisen nostaminen keskiöön. Lämmittelyharjoituksena ja mahdollisesti elokuvan runkona käytettävä lappuimprovisaatio, missä esim. sinisessä lapussa on paikka ja keltaisessa toiminta, on erittäin toimiva tapa saada kaikki mukaan improvisaatioon. Improvisaatio antaa myös luvallisen mahdollisuuden mokailla, koska "oikeaa" tapaa tehdä asia ei ole lainkaan.

--

Asto

Uskaltaudu löytöretkelle, ope!

Kohti ilmaisutaidon seikkailuja

Sosiaalikasvattaja Tuula Severikankaan opas Ilmaisutaidon seikkailuja (Oy Edita Ab, Helsinki 2000) tarjoaa työkalut ja kartan opettajan ja ryhmänvetäjän ensimmäisille ilmaisutaidon seikkailuille.

Opas on suunniteltu yläasteen ja lukion ilmaisutaidon kursseille ja se sisältää valmiiksi tuntikokonaisuuksiksi rakennetun peruskurssin 18 kaksoistunnille. Sisältöä voi toki valikoiden soveltaa myös alakoulussa. Tuntikokonaisuus muodostuu aina lämmittelyvaiheesta, työskentelyvaiheesta ja lopetusvaiheesta. Pohdinnoille on jätettävä tilaa, mutta tunnin on kuitenkin edettävä ja tuotettava iloa työstämällä harjoituksia. Tuntikokonaisuuksien lopussa on myös kotitehtäviä. Ensimmäisillä kerroilla tehdään ryhmäytymisharjoituksia sekä asetetaan yhteiset tavoitteet ja pelisäännöt ilmaisutaidon ryhmälle. Lisäksi keskustellaan palautteenannosta.

Oppaan alussa Severikangas käsittelee luovuutta, luovuuden työkaluja, mahdollisia ilmeneviä ongelmia ryhmätyöskentelyssä ja konfliktikäyttäytymistä. Hän antaa myös kymmenen ohjetta innostavan ja turvallisen ilmapiirin luomiselle ryhmässä. Näistä jäi mieleen pyörimään jokunen, kuten: 

"Vältä antamasta kysymyksiin suoria vastauksia. Rohkaise mieluummin osanottajia etsimään ratkaisuja omista sisäisistä lähteistään."
"Varo käyttämästä epämääräistä positiivista tai negatiivista palautetta. Ylimalkainen ja jatkuva palautteen käyttäminen vähentää sen merkitystä osallistujan silmissä, jolloin se menettää tehokkuutensa."

Harjoitusohjelman välistäkin löytyy myös asiaa, esimerkiksi  eri oppimiskanavien käyttämisestä ja vaikuttavan esiintymisen ydinasioista.

-Pilvi-

Appien kanssa oppimassa

Sain mahdollisuuden opettaa Salossa 1-luokkaa. Pelasimme ja opiskelimme Ekapeli Lukeminen nimisen applikaation kautta. Applikaatio on oppilaiden keskuudessa hyvinkin mieluinen.

Pelissä harjoitellaan tavuja, sanoja ja kirjaimia. Pelaajan edistystä ja kehitystä voidaan seurata Ekapelipalvelimen tulokset -sivun kautta. Taulukot ja kuvaavat selittävät osaamisen tasoa.


Markus

Puhe pulppuamaan!

Sirpa Eskelä-Haapanen, Marja Hannula ja Marja Lepola:

Puhe pulppuamaan! Oppimista tukeva keskustelu. PS-Kustannus

Puhe pulppuamaan! on täynnä mainioita käytännön vinkkejä vuorovaikutustaitojen harjoitteluun oppilaiden kanssa. Harjoittelun ytimessä on oppimista tukeva keskustelu. Kirjan keskustelutaitoharjoitukset on tarkoitettu pääsääntöisesti alakoululaisille, mutta kirjassa on paljon myös sellaisia harjoituksia, jotka soveltuvat hyvin yläkoulussa toteutettaviksi.

Keskusteluharjoitukset on jaettu kahdeksaan ryhmään: tutustuminen, kuunteleminen, ajatusten ja mielipiteiden ilmaiseminen, perusteleminen, kyseenalaistaminen, yhteisen ymmärryksen rakentaminen, lukemisstrategiat sekä yhdessä ajattelu.

Jokaisen keskusteluharjoituksen yhteydessä kerrotaan suositeltu luokkataso, harjoituksiin käytettävä aika, työtapa (parin kanssa, pienryhmissä, koko luokan kesken) sekä tarvittavat materiaalit (liitteistä löytyvät lisäksi apukysymykset, vastaukset, tekstit, tehtävämonisteet). Keskusteluharjoitukset sopivat käytettäviksi moniin eri oppiaineisiin.

Kirjan ajatuksena on luoda luokkahuoneeseen turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen oppilas kokee, että hänellä on aikaa puhua ja häntä kuunnellaan. Opettajan tehtävänä on kannustaa oppilaita oppimista tukevaan keskusteluun, jossa vuorovaikutustaidot, erilaisuuden ymmärtäminen sekä ajattelun taidot kehittyvät.

Puhe pulppuamaan! on ideoita tulvillaan oleva teos jokaisen opettajan kirjahyllyyn! Kaikkea ei tarvitse keksiä itse, kun löytyy kirja, jossa on valmiiksi hiottuja ja mietittyjä harjoituksia oppitunneille.

On aika antaa puheen pulputa!

Leena

Jos tarvitset ilmaisutaidon harjoituksia...

Esiripusta aplodeihin

Olen aina ajatellut että "Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet" on aikamoinen nimihirviö. Tässä kirjassa tulee vastaan hirveämpi. Löydätkö sen tekstistäni ;)

Päivi ja Timo sinivuoren kirjoittama "Esiripusta aplodeihin" jakaantuu kolmeen osaan.

Ensimmäisessä osassa kirjoittajat opastavat miten taiteen perusopetuksen teatteri-ilmaisun perusopetussuunnitelmaa :) kuuluu heidän mielestää tulkita ja toimeenpanna. He kirjoittavat siis eräänlaista tulkintaohjeistusta kyseisen opetussuunnitelman lukijalle. Rehellisesti sanottuna siitä osiosta en saanut juurikaan mitään uutta irti.

Seuraavat 125(!!) sivua on lueteltu erilaisia tekniikka-harjoituksia. Ja vastoin kuin luulin, niin tämä osio on suorastaan loistava! Viimeinkin löytyi opetusopas, johon on lueteltu erilaisia työkaluja lyhyine käyttöohjeineen. Harjoitukset on jaoteltu kahdeksaan kategoriaan. Ne ovat:

1. Tutustumisharjoitukset

2. Aistiharjoitukset

3. Keho- ja liikeharjoitukset

4. Hengitys- ja äänenkäyttöharjoitukset

5. Keskittymisharjoitukset

6. Improvisaatioharjoitukset

7. Tunnetilaharjoitukset

8. Statusharjoitukset

Harjoitusten ohjeet ovat lyhyitä ja helppoja ymmärtää. Esimerkinä improvisaatioharjoitus "Pidätetty vaiva". Ohjeet menee suurin piirtein näin:

"Kaksi oppilasta keskenään omina itsenään. Huomio kohdennetaan johonkin luonnolliseen vaivaan, joka vaivaa kumpaakin. Tilanteessa näyttelijät pyrkivät kaikin keinoin pidättämään vaivaansa mahdollisimman huomaamattomasti, mutta kuitenkin niin, että yleisö tajuaa mistä vaivasta on kysymys. Esim. hikoilu, ilmavaivat, kylmyys, vuotava nenä, likaiset kynnet jne. Näyttelijät eivät saa missään vaiheessa puhua vaivastaan vaan päinvastoin he yrittävät saada toisen huomion pois siitä."

Kirjan kolmas osa on lopun 25 sivua, jossa kerrotaan miten saavutetaan onnistunut näytelmänvalmistusprosessi ja mitä se tarkoittaa. Taas, ihan turha luku... 

Tämän kirjan anti on toi loistava yli puolen kirjan mittainen harjoitepankki. Siitä tulee ihan Manna mieleen. Molemmat ovat mitaltaan 125. Toinen sivua, toinen senttiä...

     -JLÄ- (lennostoaikojeni kutsumerkki)

Tarinalla vahvaksi!

Kirjallisuusterapian menetelmät ovat terapiakäytön lisäksi oivallisia työkaluja luovaan työskentelyyn äidinkielen tunneilla. Monikulttuurisessa ja –arvoisessa koulussa tarvitaan uusia välineitä oppimisen vauhdittamisean. Moni lapsi kaipaa kipeästi voimaannuttavia oppimisen polkuja ja tilaisuuksia kokea oppimisen iloa. En ole itse käyttänyt kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä opettajan työssä mutta olen osallistunut kirjallisuusterapeuttiselle elämänkaarikirjoittamisen kurssille. Sen anti oli pysäyttävä.

Tarina tukee lasta, Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 2, on Silja Mäen ja Pirkko Arvolan (2009) toimittama kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä koulussa soveltava teos. Tekijöiden mukaan kirjallisuusterapeuttiset menetelmät tukevat opetusta. Niiden avulla lapsilla on mahdollisuus työstää oppimista estäviä jännitteitä.

Yhteiskunnallisten haasteiden puristuksessa koululla on entistä vähemmän resursseja oppilaiden hyvinvoinnista huolehtimiseen. Yksittäisellä opettajalla onkin yhä suurempi vastuu oppilaiden kehityksestä ja hyvinvoinnista. Kirjallisuusterapeuttiset menetelmät tarjoavat kaivattuja, ennaltaehkäiseviä keinoja vastata näihin haasteisiin.

Ensimmäisessä osassa teos esittelee kirjallisuusterapian teoriaa sekä satujen ja myyttien taustaa. Toinen osa on opettajalle hyödyllisin. Se esittelee tarinoiden ja kirjallisuusterapeuttisten menetelmien käyttöä päiväkodissa ja koulussa. Kolmas osa johdattaa lukijan draaman, tarinateatterin ja sanataiteen käyttämiseen terapeuttisesti.

Suosittelen artikkeleita Satu auttaa oppimaan erityisluokassa (Silja Mäki) sekä Tunnekieli tutuksi äidinkielen tunnilla (Sirpa-Maija Harjunkoski). Mäen artikkelissa sovelletaan kirjallisuusterapian keinoja alkuopetuksen monimuotoluokassa mutta opit voi soveltaa ylemmille luokille niin yleis- kuin erityisopetuksessa aina yläkouluun saakka.

Mäen mukaan sadutus on yksi kirjallisuusterapian työkalu, jolla saadaan lapsen ääni kuuluviin. Sadutus toimii kaikenlaisten kirjallisuusterapeuttisten harjoitusten apuvälineenä silloin, kun lapsi ei pysty itse kirjoittamaan sanottavaansa. Sadutus antaa äänen aralle ja kielihäiriöiselle sekä levottomalle oppilaalle. Sen avulla kehittyvät sekä kuuntelu- että muistitaidot.

Harjunkoski taas korostaa kirjallisuusterapian mahdollisuuksia tunnetaitojen kehittämisessä. ”Luokasta pyritään luomaan kirjoittamaan rohkaiseva kirjailijayhteisö. Huolehditaan siitä, että jokaisella kirjoittajalla on tekstilleen lukija ja jokainen saa innostavaa ja kannustavaa palautetta.”

Myös opettaja saa kirjallisuusterapeuttisten menetelmien avulla uutta syvyyttä työhönsä. Menetelmä auttaa opettajaa saamaan kosketuksen omaan tunnemaailmaan ja luovuuteen. Harjunkoski on enemmän kuin oikeassa korostaessaan, että onnistuminen kuuluu kaikille. Heikko oppilas ei saa koulussa riittävästi onnistumisen kokemuksia, mitkä ovat tärkeitä itsetunnolle.

Luovat menetelmät tuottavat kaikille oppilaille iloa ja mahdollisuuksia kokea onnistumista. Kirjallisuusterapeuttiset menetelmät edistävätkin oppimista ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Paula

Kielitaito puhkeaa kukkaan

Kielitaito puhkeaa kukkaan - Kieltä rikastuttavia leikkejä 3-6-vuotiaille lapsille

Kielitaito puhkeaa kukkaan -teos on suunnattu suomenkielisten päiväkotiryhmien lisäksi myös suomea heikosti puhuville, esimerkiksi valmistaville luokille ja tukiopetukseen. Kirjan leikkien ja harjoitusten tavoitteena on lapsen kokonaisvaltaisen kielenkehityksen tukeminen. Keskiössä ovat kielen tuottaminen ja kuullun ymmärtäminen.

Kirjassa esitellään kahdeksanportainen materiaali, joka etenee helpommasta vaikeampaan. Jokaisessa portaassa on 11 leikkikategoriaa:

1. sadun esittely
2. suu- ja äänneleikit
3. muistileikit
4. kielenkehityksen nuppuja 1
5. lajitteluleikit
6. käsiteleikit
7. nimeämisleikit
8. sadun mieleenpalauttaminen
9. kielenkehityksen nuppuja 2
10. kielellistä tietoisuutta harjoittavat leikit
11. sadun toisto

Tarkoituksena on, että valitaan jokin teema ja siihen liittyvä satu, jota käsitellään leikkien ja harjoitusten lomassa. Suositeltava aika yhden portaan käsittelyyn on 4-8 viikkoa. Uskoisin, että portaittain etenevä työskentely soveltuu sellaisenaan päiväkotiin, mutta luokanopettaja käyttänee kirjaa ennemminkin yksittäisten harjoitusten ideapankkina. Leikkejä voi soveltaa erikokoisille ryhmille. Harjoitusten aihepiirit ovat monipuoliset: tunteista tasokuvioihin, hengitysharjoituksista paikallissijoihin.

Katriina